Liikkumisen ja erityisesti autoilun uudet innovaatiot ovat lähes päivittäisiä uutisaiheita. Kuka voittaa sähköautokisan? Voiko itseohjautuvaan autoon luottaa? Kuka on vastuussa tekoälyn aiheuttamasta kuolemasta? Muun muassa näihin kysymyksiin lähdimme etsimään vastauksia Audin päätehtailta Saksasta.

Kun kuulin Audin järjestävän liikkumisen tulevaisuutta koskevan seminaarin, jossa puhujina oli kovia nimiä mm. tietokoneilla värkkäilyn, roboteilla leikkimisen, avaruudessa lentelyn sekä teknologia-anarkismin saroilta, ajattelin, että tuon tapahtuman tunnelman haluan kokea. Hakemusta siis sisään ja tutkimaan, mitä Ingolstadilla on tarjota Illuminatin sekä Frankensteinin hirviön synty-ympäristön lisäksi.

Toista kertaa järjestettävä The Mobility Quotient! -innovaatioseminaari keräsi tänä vuonna yhteen reilut 700 autoteollisuuden, teknologia-alan sekä muotoilun ammattilaista pohtimaan liikkumisen uusia muotoja – sekä ennen kaikkea mistä olemme ihmiskuntana tulossa ja minne matkalla.

Liikkuminen tänään

Ennen kuin lähdemme pohtimaan ihmiskunnan suurempaa taivalta, mietitäänpä hetki miten arkinen matkan taitto onnistuu monelta jo nyt:

  • Tesla (perustettu 2003) on saanut vanhankin koulukunnan autoilijaisät vannomaan sähköautojen nimeen nopeammin kuin moni polttomoottoriauto ehtii kiihtyä. Viimeistään tänä vuonna lähes kaikki merkittävimmät autovalmistajat tulevat saamaan oman täyssähköautonsa tielle. Tämä tarkoittaa suurempaa valikoimaa ja hintojen järkevöittymistä.
  • Uber (perustettu 2009) on nostanut kyyditsemisen käyttökokemuksen tasolle, josta suurkaupunki-ihmisen on vaikea enää tinkiä: kaikki vähänkään kankeammat ratkaisut alkavat lähinnä turhauttaa. Yrityksen nimi mielletäänkin nykyään jo käsitteenä: olet varmasti kuullut monta hissipuhetta, jotka alkavat lauseella ”We are the Uber of…”.
  • Airbnb (perustettu 2008) on saanut ihmiset jakamaan kotejaan muiden käyttöön ja asettanut askelmerkit sille, miten jakamistalous voi parhaimmillaan toimia. Seuraavana listassa tuntuisivat olevan kodista seuraavat asiat kuten moottoriajoneuvot, harrastusvälineet ja muut vähänkään kalliimmat arkiset tavarat. Erityisesti milleniaalisukupolvi on hiilijalanjälkensä puolesta huolissaan ja haluaakin monet asiat palveluna omistamisen sijaan.

Ei siis ihme, että viimeistään nyt monella liikkumisen ympärille liiketoimintansa luoneella taholla on tiukka itsetutkiskelun paikka.

Autoteollisuus on pyörinyt aikojensa alusta asti melko samantyyppisellä kaavalla: luodaan aikansa edistyksellisin menopeli ja myydään se juuri tähän visioon samaistuvalle kuluttajalle, joka ajaa ja huoltaa sitä niin kauan kunnes se hajoaa tai jää naapurin vielä edistyksellisemmän menopelin varjoon. Samaa kaavaa toistetaan, kunnes olemme itse liian vaarallisia liikenteeseen.

Ymmärtääkseen tulevaisuutta, on tärkeä ymmärtää myös historiaa. Audin omaa automuseota ei kannata missata, jos liikkuu Ingolstadtissa päin.

 

Mutta ajat muuttuvat. Ihmisiä, autoja ja ruuhkissa istumista on yhä enemmän. Pelkästään evoluution vinkkelistä tuntuu hyvin luonnolliselta, että ihminen lähtee hakemaan kitkattomampia ratkaisuja koko liikkumisen problematiikkaan. Pitkässä juoksussa kyse on siis ympäristöönsä sopivimman lajin (tai kuljetusmerkin) selviytymisestä.

Steve Wozniak kertoi esimerkin ympäristöön sopeutumisesta puhumalla Applen ajoista, jolloin iPod tuotiin markkinoille. Hänen mukaansa yritys ei olisi jatkanut voittokulkuaan, mikäli se olisi keskittynyt vain siihen missä he olivat itse alunperin hyviä.

 

Liikkuminen huomenna

Itse seminaarin suhteen oli suuri ilo huomata miten positiivisen kyseenalaistavalla energialla muutosta tunnuttiin syleilevän useasta eri suunnasta. Audi oli päättänyt tuoda suuren osan omista kehityshankkeistaan näkyville, työpajoissa pyöriteltiin avoimesti autoalalle haasteellisia asioita ja erilaiset näkemykset tuntuivat saavan aidosti jalansijaa ryhmäkeskusteluissa. Ehkä mieleenpainuvin seikka oli se, että käyttäjälähtöinen suunnittelu oli monen asian keskiössä: keitä me olemme ihmisinä, mitä me haluamme ja ennen kaikkea miksi me haluamme.

Työpajoja fasilitoivat Audin omat työntekijät – jokainen hieman omalla tavallaan.

 

Työpajojen teemoja olivat mm. eettiset kysymykset ja luottamuksen kasvattaminen itseohjautuviin kulkuneuvoihin, miten lisätä turvallisuutta ja matkustusmukavuutta koneoppimisen avulla, miten nivoa ketteriä start-uppeja järkevästi massiivisiin suuryrityksiin, miten osallistaa loppukäyttäjiä paremmin uusien palveluiden luonnissa ja miten muovata ympäristöämme suuntaan, jossa sähköisten ja itseohjautuvien ajoneuvojen operointi on ylipäänsä mahdollista.

Esimerkki nopeasta konseptista, jonka loimme työpajan aikana. Tehtävänä oli miettiä, miten osallistaa asiakkaita uusien digitaalisten palveluiden luonnissa. Kehitimme kasaan Beta Driver -ohjelman, jossa pieni määrä oikeita kuljettajia saa pääsyn auton ohjelmiston uusiin ominaisuuksiin ja pääsee ideoimaan sekä antamaan palautetta niistä välittömästi eri kosketuspisteiden kautta. Visualisoin myöhemmin idean astetta konkreettisemmaksi käyttämällä Audin avoimen lähdekoodin design-järjestelmää. Huomautus: Audi ei ole tässä keksityssä konseptissa osallisena.

 

Audilla itsellään oli toki jo paljon (är-)ässiä hihassaan edellämainittujen teemojen ympäriltä, joita nyt fiksujen ihmisten toimesta kyseenalaistettiin. Oli inspiroivaa huomata miten konkreettisia ja pitkälle vietyjä konsepteja seminaarissa jo nyt pyöriteltiin. Kun tähän lisää yli sadan vuoden autonvalmistuskokemuksen hyvin tiukkojen nykyregulaatioiden keskellä, alkaa helposti tuntua siltä että tuoreilta pelureilta puuttuu loppujen lopuksi paljon enemmän ns. syvää rintaääntä kuin mitä suuret yhtiöt voivat suhteellisen nopeasti pelkällä asennemuutoksella itselleen hankkia.

Avoimuus ja yhteistyö

Yksi avaintekijä muutoksen keskellä on kehittää yhteistyötaitoja ketterien kumppanien kanssa. Mitä enemmän kulkuvälineet digitalisoituvat, sitä enemmän tulemme tarvitsemaan erilaisia ohjelmistoja ja käyttöliittymiä niihin. Vastaavasti loppukäyttäjän kannalta kokemuksen pitäisi pysyä yhteneväisenä ja turvallisena riippumatta siitä, olemmeko tekemisissä itse ajolaitteiston kanssa, vai keskustelemmeko kulkuneuvon kanssa vaikka aamiaispöydässä älykellon avulla. Onnistuminen tässä saumattomassa kokemuksessa tarkoittaa taitoa ja halua kerätä ympärilleen monitoimittajaympäristö, jossa alansa huipputason design- ja teknologiayritysten ryhmä osaa tehdä monitieteellistä yhteistyötä ja jakaa saavutuksensa koko ryhmän kanssa – loppukäyttäjien jatkuvaa osallistamista unohtamatta. Ketterimmätkään prosessit eivät auta, mikäli tiimi ei osaa kommunikoida keskenään, ymmärrä toistensa tavoitteita tai loppukäyttäjien syvimpiä huolia sekä murheita.

Yhteenvetona

Kaiken kaikkiaan MQ! oli tapahtumana yksi parhaiten järjestetyistä seminaareista, jossa olen hetkeen vieraillut. Käteen jäi suuria filosofisia ajatuksia alojensa huipuilta, mutta konkretiaa päästiin kuitenkin synnyttämään pienissä ryhmissä hyvin lähellä käytäntöä. Ja onhan se pakko todeta, että Audin tulevaisuuden tuoteportfolio on todella vakuuttava, vaikka allekirjoittanut ajaakin vielä lähes 10 vuotta vanhalla, bensiinikäyttöisellä Audi TTS:llä, jota parjattiin vuosituhannen vaihteessa uusmediayrittäjien vakiovalinnaksi. Mutta sehän riittää minun tarpeisiini – vai riittääkö?

Voisit olla kiinnostunut myös näistä: