Nuoret teknologiayritykset ovat oivaltaneet, että hyvän työpaikan rakentaminen muistuttaa bändissä soittamista.

Startup-kulttuuri elää yleisestä taloustilanteesta huolimatta (tai kenties sen takia) renessanssia. Teknologiayritykset ovat hypen keskiössä: tarinat miljoonabisneksiä rakentaneista innovaattoreista ovat nykypäivän versioita ryysyistä rikkauksiin -unelmasta, joka saa ylitsevuotavan hypen määrässä mitattuna jopa korneja piirteitä.

Applen kanssa tiivistä yhteistyötä tehneen U2-yhtyeen Bono hehkutti viime vuoden lopulla startupien olevan kuin rockyhtyeitä. Oli Bonon rock-uskottavuudesta sitten mitä mieltä hyvänsä, vertauksessa on perää. Oman vision toteuttaminen tylsän päiväduunin sijaan, raha, fanit, henkilökultti, esiintymiset täysille saleille – kaikki nämä sisältyvät jossakin muodossa myös startup-utopiaan.

Kenties maanläheisempi yhtymäkohta nuorten teknologiayritysten ja rockyhtyeiden välillä on kuitenkin itsenäisyyden korostaminen ja perinteisten hierarkiakäsitysten hylkääminen.

Näiden elementtien korostumisen vuoksi ei ole ihme, että juuri ohjelmistoalan yritykset, digitoimistot ja pelitalot ovat vuonna 2015 edelläkävijöitä työkulttuurin luomisessa. Ajattelutapa, jossa työnantajan palkollisina yhdeksästä viiteen hampaitaan kiristelevä proletariaatti saa motivaationsa pelkästään kuukauden lopussa odottavasta palkkapäivästä on tässä maailmassa elähtänyt. Sen sijaan työpaikka valitaan, koska halutaan olla tekemässä hyviä juttuja hyvien tyyppien kanssa. Ja vastaavasti työntekijässä kiinnostaa kompetenssin lisäksi innostus soittaa juuri tämän firman biisejä.

Onko kuvassa alkamassa a) stadionkonsertti vai b) startup-tapahtuma? Kuva: Jaakko Kahilaniemi
Onko kuvassa alkamassa a) stadionkonsertti vai b) startup-tapahtuma Slush? Kuva: Jaakko Kahilaniemi

 

Hyvinvointi vaikuttaa positiivisesti myös lopputulokseen. Parhaat rocklevyt eivät synny siten, että tekijätiimi kokee olevansa väkinäisessä päiväduunissa, jossa ainut syy jatkaa on seuraava viikonloppu. Paperilla logiikka kuulostaa itsestäänselvältä. Työmarkkinoilla aito yhteisöllinen motivaatio on silti vielä toistaiseksi erikoista luksusta. Näin ei kuitenkaan välttämättä tarvitsisi olla.

Monille ohjelmistoalan yrityksille työntekijän ja työnantajan välinen suhde rakentuu yhteisten tavoitteiden, ei niinkään nokkimisjärjestyksen varaan. Nämä firmat ovat usein syntyneet kaveriporukoiden projektien ympärille. Juuri siksi liittyminen tällaisen joukkoon muistuttaa Bonoa mukaillen enemmän rockbändiin mukaan tuloa: eri soittajien roolit, yhtyeen yleiset toimintamallit ja päätäntävalta saattaa olla hyvinkin pitkälle määriteltyä, mutta viime kädessä yhdessä sovitut säännöt eivät kuitenkaan estä sitä, että kukin on oman itsensä pomo ja tasa-arvoinen suhteessa toinen toisiinsa.

Digitoimiston työntekijät kohtaavat vaikeudet yhdessä.
Digitoimiston työntekijät kohtaavat myös vaikeudet yhdessä.

 

Tietenkin kyse on myös mielikuvista – eikä teknologiafirmassa työskentely ei ole pelkkää mieletöntä fiilistä ja täydellisesti toimivaa ryhmädynamiikkaa. Yhdessä ja yhteisymmärryksessä rakennettu kulttuuri on kuitenkin elintärkeä myös silloin kun asiat menevät huonommin. Materiaaliinsa uskova ja keskenään viihtyvä rockyhtye haluaa panostaa toimintaan aikaansa ja osaamistaan, vaikka menestyksestä ei olisikaan mitään takeita.

Maailman parhaimpina pidettyjä työpaikkoja yhdistävät usein vapaus, luottamus, vastuu ja kokemus oman tekemisen merkityksellisyydestä. Näihin tavoitteisiin pääsy alkaa lähestymistavan muutoksesta. Saadakseen riveihinsä parhaat tekijät työnantajan on nähtävä työpaikka markkinointia vaativana tuotteena, jonka kohdeyleisönä ovat halutut työnhakijat. Toisin sanoen: työnantajan tulisi panostaa paitsi oman osaamisensa tai tuotteensa markkinointiin, myös työkulttuurinsa rakentamisen niin houkuttelevaksi että lahjakkaimmat tekijät kokevat sen arvoisekseen – eivätkä rokkaa mieluummin jossain toisessa orkesterissa.

Voisit olla kiinnostunut myös näistä: